En ole tainnut koskaan kohdata pikkulapsen vanhempaa, joka kärsisi uniongelmista – siis sellaisista itsestä kumpuavista. Muut tekijät kyllä aiheuttavat unettomuutta, ja nukuttua tulee reilusti vähemmän kuin ennen vauvaa. Mutta jos katsoo asiaa positiivisten linssien läpi, ainakin raastava unettomuus, johon kuuluu sängyssä yöllä tuskaisena pyöriminen, on tunteena historiaa.
Olen kokenut unettomuutta eri elämänvaiheissa, viimeisimpänä raskauden aiheuttamien vaivojen vuoksi. Se, että on yö ja väsyttää mutta uni ei vain tule, on tunteista inhottavimpia. Yön pikkutunneilla aivot menevät nopeasti ylikierroksille, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.
Vauvan tultua tästä ei ole kuitenkaan tarvinnut enää kärsiä, vaan kaikkina yöllisinä hetkinä, jolloin nukkuminen on mahdollista, aivot menevät välittömästi off-tilaan. Rohkenen väittää, että sellaista tyhjyyden tunnetta ei saa aikaan edes meditoimalla.
Eräs naapuri tuskaili taannoin makuuhuoneen palovaroittimessa olevaa pientä, vihreää valopilkkua, se kun kävi ikävästi silmään yön pimeydessä. Olisipa voimia häiriintyä moisesta!
Nuku aina silloin, kun vauva nukkuu” on oivallinen neuvo heille, joilla ei ole kotitöitä hoidettavanaan.
Nyt unta, jos sellaista suodaan, ei häiritse mikään. Antaa kuivausrummun pyöriä yöllä edullisen sähkön aikaan, ei tunnu missään. Himmeä valaistus huoneessa läpi yön (vaipanvaihtoa ja muita yöllisiä herätyksiä ennakoiden), ei tunnu missään!
Nukkumista tuskin häiritsisi edes makuuhuoneen läpi marssiva soittokulkue tai ikkunan takana esiintyvä hevibändi, kunhan ne pitäisivät myös vauvan höyhensaarilla.
On nimittäin tunnettu tosiasia, että vanhemman hyvät unet ovat suorassa suhteessa vauvan hyviin yöuniin. Vauvan myötä olemmekin tutustuneet esimerkiksi valkoiseen kohinaan eli suhina- ja kohinaääniin. Ne vaikuttavat toimivan tuutulauluja paremmin, sillä ne imitoivat äänimaailmaa, jonka vauva kuuli kohdussa.
Yllätys yllätys, aaltojen liplatusta ja puiden huminaa tuulessa matkiva kohina ei ole hullumpi nukkumisen taustaääni myöskään vanhemmille.
Vauvan ensimmäiset kolme kuukautta nukuin useamman tunnin yössä myös istualtaan. Niska siinä kipeytyi, mutta uni tuli hyvin myös pystyasennossa. Moinen temppu ei olisi onnistunut aiemmin. Vanhemmuus kehittää siis yllättäviäkin taitoja.
Päiväunilla tilannetta voisi yrittää tasoittaa hiukan. Mutta “nuku aina silloin kun vauva nukkuu” on oivallinen neuvo heille, joilla ei ole muuta elämää kuten kotitöitä hoidettavanaan. Kaksi vapaata kättä on nimittäin sekin luksusta, jota tekee mieli päivällä hyödyntää. Yleensä siinä vaiheessa, kun itse malttaisi käydä lepäämään, vauva jo heräileekin.
Unettomuus – siis tällainen olosuhteista johtuva – ei taida helpottaa vielä vuosikausiin, jos muiden pikkulasten vanhempien tarinoita on uskominen. On siis parempi vain sopeutua tilanteeseen. Siihen asti voi ainakin iloita jokaisesta pienestäkin hetkestä, jolloin nukkuminen tuntuu helpolta.
Kirjoittaja on vanhempainvapaalla oleva toimittaja.